Uutinen
Uutinen koostuu monesta erilaisesta ulkonäköseikasta joiden tehtävä on kiinnittää lukijan huomio ja korostaa tekstin eri osia.
-otsikko vangitsee lukijan katseen ja mielenkiinnon sekä selventää tekstin sisällön
-ingressi johdattelee lukijan asian ytimeen
-väliotsikot kertovat alkavan kappaleen sisällön
-leipäteksti on itse luettava teksti
-nostot kohdistavat lukijan huomion tiettyyn osaan uutista
-kuva antaa tietoa tekstin sisällöstä sekä tekee jutusta mielenkiintoisen ja kevyemmän lukea, sekä kiinnittää lukijan huomion uutiseen
-uutisessa käytetään neutraalia asiakieltä paitsi urheilu-uutisissa voi olla asiantuntijan omia lennokkaita kommentteja
-uutisen pääasiat esitetään tärkeysjärjestyksessä
-uutinen vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miksi ja miten
http://www.hs.fi/ulkomaat/Autopommi+tappoi+ainakin+yhdeks%C3%A4n+Bagdadissa/a1389493684833
Kolumni
Ajankohtaisia asioita käsittelevä kirjoitus minkä sävy voi olla hyvinkin pureva tai humoristinen.
Kolumnissa käy ilmi kirjoittajan oma mielipide joka voi olla kirjoitettu tylyyn ja arvostelevaankin tyyliin.
Kolumni käsittelee yleensä jotakin yhteiskunnallisesti merkittävää epäkohtaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/Onko+Urpilaisesta+Suomen+Thatcheriksi/a1389416893993
Pakina
Usein sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistu humoristinen ja ironinen kirjoitus, joka menee usein tarinoinnin puolelle.
Pakina ei ole kolumnin kaltainen eikä sen tarvitse noudattaa samoja teemoja.
http://www.hs.fi/kuukausiliite/Huomenna+taas+t%C3%B6ihin/a1305768212558
Artikkeli
Lyhyt asiateksti joka käsittelee rajattua teemaa.
Usein osa laajempaa kokonaisuutta.
http://www.hs.fi/sunnuntai/Tikkakoski+on+Googlen+kartoissa+pime%C3%A4+vy%C3%B6hyke/a1389416934856
Reportaasi
Kuvista ja tekstistä koostuva juttukokonaisuus, subjektiivisempi kuin uutinen. Käsittelee aihettaan laajasti ja juttuun on voitu liittää haastatteluja ja asiantuntijoiden kommentteja.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014010817907831_uu.shtml
Kommentti
Kantaaottava kirjoitus, jolle on aina jokin kohde. Kommentissa voi olla paljon kirjoittajan mielipiteitä.
http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/art-1288641404487.html
Pääkirjoitus
Lehden päätoimittajan kirjoittama lyhyt juttu, joka ottaa kantaa johonkin päivänpolttavaan aiheeseen.
Noudattaa lehden mielipidelinjaa.
http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/582820/Hoidon+lapimurto+lahella
Arvostelu
Kritiikkiä sisältävä teksti, jossa arvioidaan ja puidaan arvostelun kohdetta. Kirjoitetaan usein kirjoista, elokuvista, ohjelmista yms..
http://www.leffatykki.com/elokuva/terasmies
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Särmä tehtäväkirjan tehtävät s. 16
1.
a) Tehtävänantoa tutkiessa tulee ottaa huomioon, että vastaa siihen mitä kysytään ja pysyy aiheessa, jos se on tiukasti rajattu. Jos tehtävänannossa kehotetaan käyttämään aineistoa, niin vastauksessa pitää muistaa viitata siihen.
b) Tehtävänannon noudattaminen vaikuttaa arviointiin ainoastaan positiivisesti.
c) Tehtävänannossa pysymistä helpottaa mielestäni tarkka suunnittelu ja rajaus. Jonkinlaisen suunnitelman tai ajatuskartan tekeminen helpottaa kirjoittajaa jäsentelemään tekstinsä johdonmukaisesti kun hän tietää mitä kirjoittaa mihinkin kappaleeseen.
2.
Tehtävän valinta
a) Valitsisin tehtävät
"Millä keinoin Aktian vakuutusmainos myy turvallisuutta?" (kevät 2012)
"Vertaile Jotunin novellin ja Forssellin artikkelin käsityksiä parisuhteesta." (kevät 2012)
"Mitä romantiikan ja realismin piirteitä on Maria Jotunin novellissa Untako lienee?" (kevät 2012)
Valitsisin tekstit, koska aiheet ovat aika tarkasti rajattuja ja mielestäni helppoja.
b) Mielestäni vaikeimmat tekstit olivat
syksyn (2009), koska mielestäni vertailua vaativia aineistoja olisi hankala vertailla
kevät (2010), koska aineisto oli hankala enkä muista argumentoinnin keinoja
c) Tehtävät vaativat argumentoinnin taitoa, tietoa eri kirjallisuuden aikakausista ja referointitaitoa.
Tekstilajit
a) Tehtävien tekstilajeja ovat mm. arvostelu, kolumni, sarjakuva, uutinen, artikkeli, mainos ja novelli.
b) Tutuimpia tekstilajeja ovat novelli, kolumni, uutinen ja artikkeli.
c) Tekstilajien tuntemuksesta on hyötyä, sillä äidinkielen ylioppilaskokeeseen voi tulla aineistoksi minkä vain tekstilajin tekstejä, jolloin kirjoittaja on hieman pulassa jos ei tunne niitä. Tekstilajien tuntemus auttaa siis kirjoittajaa ylioppilaskokeissa ja niiden jälkeenkin.
torstai 23. toukokuuta 2013
Kurssipalaute
Kurssin ensimmäisessä tehtävässä piti kirjoittaa kurssitavoitteista ja siitä mitä toivoo kurssilla oppivansa. Itse olin kirjoittanut haluavani oppia kehittämään esseen ja tekstitaitovastausten tekniikkaa sekä myös hieman kielioppia. Mielestäni kurssitoivomukset täyttyivät hyvin, koska kurssilla sai kirjoittaa aika vapaamuotoisia tekstejä ja käyttää omaa luovuuttaan ja mielikuvitusta. Kielioppiosuus jäi olemattomaksi, mutta toisaalta se ei myöskään kuulunut kurssisisältöön.
Mielestäni kurssin toteutustapa oli mainio! On mukavaa vaihtelua olla välillä tietokoneella ja kirjoittaa tekstit sähköiseen muotoon eikä aina istua luokassa ja rustailla vihkoon ja konseptille. Mielestäni kuitenkin yhden tehtävän tekemiseen käytettiin liikaa tunteja, sillä jouduin useasti tekemään " ylimääräistä ", koska olin saanut tehtävät nopeasti tehtyä. Tietenkin ymmärrän, että kaikki eivät ole yhtä nopeita kirjoittamaan, joten en pidä asiaa suurena vääryytenä. Blogiin kirjoittaminen oli tosi mukavaa, sillä netissä tekstit ovat kaikkien näkyvillä eivätkä vain kurssilaisten. Todella hyvä idea siis, tällaisia kursseja enemmän!
Kurssilla kirjoitettiin monipuolisia tekstejä, joten olen varma, että jokainen sai kirjoittaa mieleistään tekstiä. Pidän itse kaikesta mielikuvitusta vaativasta tuottamisesta, joten ehkä sellaisia tehtäviä olisi voinut olla enemmän, missä olisi itse vapaasti saanut päättää aiheen. Tehtävien määrä oli kuitenkin sopiva ja kirjoittamista olisi voinut olla jopa enemmän. Mielestäni kuitenkin kiva ja kattava kurssi, josta on varmasti hyötyä kirjoituksissa ja vielä sen jälkeenkin.
En mielestäni jäänyt mitään palautetta tai muutakaan vaille. Kielioppia olisi ehkä kurssilla voitu hieman muistuttaa mieleen, mutta onhan siihenkin aiheeseen liittyviä kursseja. Esseitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä pidän itseäni hyvänä kirjoittajana ja pidän kirjoittamisesta. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siitä että valitsin kurssin, koska kurssi on ollut hauska ja opettavainen ja silti niin erilainen kun kaikki muut kurssit yleensä. Kivaa vaihtelua!
Mielestäni kurssin toteutustapa oli mainio! On mukavaa vaihtelua olla välillä tietokoneella ja kirjoittaa tekstit sähköiseen muotoon eikä aina istua luokassa ja rustailla vihkoon ja konseptille. Mielestäni kuitenkin yhden tehtävän tekemiseen käytettiin liikaa tunteja, sillä jouduin useasti tekemään " ylimääräistä ", koska olin saanut tehtävät nopeasti tehtyä. Tietenkin ymmärrän, että kaikki eivät ole yhtä nopeita kirjoittamaan, joten en pidä asiaa suurena vääryytenä. Blogiin kirjoittaminen oli tosi mukavaa, sillä netissä tekstit ovat kaikkien näkyvillä eivätkä vain kurssilaisten. Todella hyvä idea siis, tällaisia kursseja enemmän!
Kurssilla kirjoitettiin monipuolisia tekstejä, joten olen varma, että jokainen sai kirjoittaa mieleistään tekstiä. Pidän itse kaikesta mielikuvitusta vaativasta tuottamisesta, joten ehkä sellaisia tehtäviä olisi voinut olla enemmän, missä olisi itse vapaasti saanut päättää aiheen. Tehtävien määrä oli kuitenkin sopiva ja kirjoittamista olisi voinut olla jopa enemmän. Mielestäni kuitenkin kiva ja kattava kurssi, josta on varmasti hyötyä kirjoituksissa ja vielä sen jälkeenkin.
En mielestäni jäänyt mitään palautetta tai muutakaan vaille. Kielioppia olisi ehkä kurssilla voitu hieman muistuttaa mieleen, mutta onhan siihenkin aiheeseen liittyviä kursseja. Esseitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä pidän itseäni hyvänä kirjoittajana ja pidän kirjoittamisesta. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siitä että valitsin kurssin, koska kurssi on ollut hauska ja opettavainen ja silti niin erilainen kun kaikki muut kurssit yleensä. Kivaa vaihtelua!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
6. (12.) Väkivalta jäähylle
Juhani Seppäsen kolumni " Kansallinen häpeä " ( Ilta-sanomat 8.5.2009 ) ottaa kovin sanoin kantaa tälläkin hetkellä suurennuslasin alla olevaan kansamme suosikkilajiin, jääkiekkoon. Seppänen kritisoi lajia suurin sanoin kansamme häpeäpilkuksi ja väkivallan kylväjäksi, sekä siteeraa Juhani Tammista tietävästi, mistä selviää että kirjoittaja on tainnut katsoa ottelun jos toisenkin, vaikka ei säästelekään sanojaan jääkiekkoa vastaan.
Näin jääkiekon mm- kisojen aikaan koko maailman katseenvangitsijoina toimivat ottelut, jotka herättävät yhden jos toisenkin näköistä kommenttia eri medioissa. Pelaajien väkivaltaisuus on noussut otsikoihin monissa lehdissä ja sosiaalisissa medioissa, kuten Facebookissa tilapäivitykset pyörivät jääkiekon ympärillä ja omalta seinältään saa lukea satoja kiukkuisia päivityksiä siitä, miten joku pelaaja on pelannut sikamaista peliä tai saanut osakseen huonoa kohtelua joko tuomareilta tai vastustajajoukkueelta. Seppänen on kolumnissaan täysin oikeassa siitä, että jääkiekko kannustaa nuoria toimimaan samalla tavalla kun kiekkosankarit kaukalon seinien sisäpuolella, vaikka lajia voisi harrastaa väkivallattomastikin. Se mitä Mikael " ilmaveivi " Granlund tai Väänänen peleissä tekevät, on tehtävä tietysti perässä myös oman kotikunnan pikkuruisessa jäähallissa. Tietysti jääkiekon ollessa nykyään niin vahvasti mediassa, täytyy peleihin lisätä hieman maustetta ja heittää hanskat jäähän ja nostaa nyrkit pystyyn, jotta yleisö saisi vaatimaansa verta, hikeä ja kyyneleitä vastineeksi maltaita maksamilleen pääsylipuille. Mielestäni kuitenkaan ammattilaiskiekkoon ei pitäisi kuulua väkivalta, vaan pelit pitäisi pystyä voittamaan taidoilla eikä toiselle joukkueelle aiheutetuilla vammoilla ja miestappioilla, vaikka helppoahan se on näyttää hyvälle ja mahtavalle kun vastassa on alivoima tai vammautuneita vastustajia.
Myönnän, että koen itsekin hyväksi viihteeksi peleissä silloin tällöin alkaneet tappelut, vaikka en väkivaltaa ihannoi millään tavalla. Jääkiekossa tapahtuu väkisinkin haavereita, koska lajissa otetaan kontaktia. Liian rankasta kontaktista saadaan rangaistus ja pelissä on tuomarit ja säännöt mukana. Ollessani yläasteella olin itse lätkäluokalla ja sain seurata vierestä, kuinka omat ikätoverinikin tulivat pelien jälkeen kouluun silmät mustana ja huulet haljenneina ja turvonneina. Ajattelin, että pojat ovat poikia ja vahinkoja sattuu. Tietysti suurin osa haavereista oli kaikkea muuta kuin vahingossa aiheutettuja. Väkivalta on mukana jääkiekossa jo nappulatasollakin ja lätkälegendojen kuten Tikkasen, Tammisen ja Jutilan ansiot elävät vieläkin pukukoppijutuissa. Jääkiekkomogulit viittaavat kinnasta väkivaltakeskustelulle ja monien idoli Juhani Tamminenkin luultavasti kommentoisi asiaa vaan välinpitämättömästi, " so what ".
Harvoissa kolumneissa tai lehtijutuissa törmätään noin suoraan kritiikkiin jääkiekkoa vastaan kun Juhani Seppäsen kolumnissa. Vielä harvinaisempaa on se, että kyseinen kritiikki tulee miehen suusta. Täysin arkipäiväisiä ovat puunhalaajien ja muiden kukkahattutätien kiivas jääkiekkovastaisuus, mutta tosiasia on, että väkivaltaa on aina ollut ja tulee myös olemaan jääkiekossa. On tietysti ikävää että laji, joka vaikuttaa niin moneen nuoreen ja miksei myös vanhempaankin, on niin väkivaltainen kuin suosikkilajimme. Kaukalossa opittu väkivaltaisuus seuraa helposti nakkikioskin jonoon ja muualle arkielämään. Jääkiekkoilijat pitävät välivaltaa oikeutettuna, koska se kuuluu lajiin, mutta se ei välttämättä jää pelkälle pelitasolle. Toisin kuin kaukalossa, tosielämässä ei voida vaan heittää hanskoja tiskiin ja nostaa nyrkkejä pystyyn ilman lain säätämiä seuraamuksia, jotka ovat hieman suurempia vakavuudeltaan kuin kaukalossa saatu parin minuutin jäähy, kuten Seppänenkin kolumnissaan mainitsi. Laitetaan siis väkivalta jäähylle, ainakin amatöörikiekossa ja jätetään pikkupoikien kukkoilu maamme jääkiekkotoivoille, " isoille pojille ".
Näin jääkiekon mm- kisojen aikaan koko maailman katseenvangitsijoina toimivat ottelut, jotka herättävät yhden jos toisenkin näköistä kommenttia eri medioissa. Pelaajien väkivaltaisuus on noussut otsikoihin monissa lehdissä ja sosiaalisissa medioissa, kuten Facebookissa tilapäivitykset pyörivät jääkiekon ympärillä ja omalta seinältään saa lukea satoja kiukkuisia päivityksiä siitä, miten joku pelaaja on pelannut sikamaista peliä tai saanut osakseen huonoa kohtelua joko tuomareilta tai vastustajajoukkueelta. Seppänen on kolumnissaan täysin oikeassa siitä, että jääkiekko kannustaa nuoria toimimaan samalla tavalla kun kiekkosankarit kaukalon seinien sisäpuolella, vaikka lajia voisi harrastaa väkivallattomastikin. Se mitä Mikael " ilmaveivi " Granlund tai Väänänen peleissä tekevät, on tehtävä tietysti perässä myös oman kotikunnan pikkuruisessa jäähallissa. Tietysti jääkiekon ollessa nykyään niin vahvasti mediassa, täytyy peleihin lisätä hieman maustetta ja heittää hanskat jäähän ja nostaa nyrkit pystyyn, jotta yleisö saisi vaatimaansa verta, hikeä ja kyyneleitä vastineeksi maltaita maksamilleen pääsylipuille. Mielestäni kuitenkaan ammattilaiskiekkoon ei pitäisi kuulua väkivalta, vaan pelit pitäisi pystyä voittamaan taidoilla eikä toiselle joukkueelle aiheutetuilla vammoilla ja miestappioilla, vaikka helppoahan se on näyttää hyvälle ja mahtavalle kun vastassa on alivoima tai vammautuneita vastustajia.
Myönnän, että koen itsekin hyväksi viihteeksi peleissä silloin tällöin alkaneet tappelut, vaikka en väkivaltaa ihannoi millään tavalla. Jääkiekossa tapahtuu väkisinkin haavereita, koska lajissa otetaan kontaktia. Liian rankasta kontaktista saadaan rangaistus ja pelissä on tuomarit ja säännöt mukana. Ollessani yläasteella olin itse lätkäluokalla ja sain seurata vierestä, kuinka omat ikätoverinikin tulivat pelien jälkeen kouluun silmät mustana ja huulet haljenneina ja turvonneina. Ajattelin, että pojat ovat poikia ja vahinkoja sattuu. Tietysti suurin osa haavereista oli kaikkea muuta kuin vahingossa aiheutettuja. Väkivalta on mukana jääkiekossa jo nappulatasollakin ja lätkälegendojen kuten Tikkasen, Tammisen ja Jutilan ansiot elävät vieläkin pukukoppijutuissa. Jääkiekkomogulit viittaavat kinnasta väkivaltakeskustelulle ja monien idoli Juhani Tamminenkin luultavasti kommentoisi asiaa vaan välinpitämättömästi, " so what ".
Harvoissa kolumneissa tai lehtijutuissa törmätään noin suoraan kritiikkiin jääkiekkoa vastaan kun Juhani Seppäsen kolumnissa. Vielä harvinaisempaa on se, että kyseinen kritiikki tulee miehen suusta. Täysin arkipäiväisiä ovat puunhalaajien ja muiden kukkahattutätien kiivas jääkiekkovastaisuus, mutta tosiasia on, että väkivaltaa on aina ollut ja tulee myös olemaan jääkiekossa. On tietysti ikävää että laji, joka vaikuttaa niin moneen nuoreen ja miksei myös vanhempaankin, on niin väkivaltainen kuin suosikkilajimme. Kaukalossa opittu väkivaltaisuus seuraa helposti nakkikioskin jonoon ja muualle arkielämään. Jääkiekkoilijat pitävät välivaltaa oikeutettuna, koska se kuuluu lajiin, mutta se ei välttämättä jää pelkälle pelitasolle. Toisin kuin kaukalossa, tosielämässä ei voida vaan heittää hanskoja tiskiin ja nostaa nyrkkejä pystyyn ilman lain säätämiä seuraamuksia, jotka ovat hieman suurempia vakavuudeltaan kuin kaukalossa saatu parin minuutin jäähy, kuten Seppänenkin kolumnissaan mainitsi. Laitetaan siis väkivalta jäähylle, ainakin amatöörikiekossa ja jätetään pikkupoikien kukkoilu maamme jääkiekkotoivoille, " isoille pojille ".
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
5. Lobotomiaa vai lokoisaa vierailua vankimielisairaalaan
Martin Scorsesen Suljettu saari ( Shutter Island 2010 ) on psykologinen trilleri joka kertoo yhdysvaltalaisesta sheriffistä Edward Teddy Danielsista, joka saapuu apurinsa Chuck Aulen kanssa salaperäiselle, mantereesta eristetylle vankimielisairaala- saarelle tutkimaan kadonneen potilaan tapausta.
Scorsese ei petä katsojaa tässäkään mestariteoksessaan, vaan elokuva pitää katsojaansa tiiviissä otteessa koko 138 minuutin ajan. Elokuvan ikäraja on Suomessa K-16, mikä on täysin kohdillaan, sillä vaikka itse elokuva ei varsinaisesti ole pelottava eikä siinä näytetä kovinkaan väkivaltaisia kohtauksia, jää juoni kuitenkin kalvamaan katsojan mieltä vielä pitkäksi ajaksi.
Elokuvan juoni on suunniteltu viimeistäkin kohtausta myöten nerokkaasti tuottamaan suurta hämmennystä katsojalleen. Juoni on monimutkainen ja hieman vaikea tulkita ainakin ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta kun katsoja viimein pääsee kiinni juoneen, kokee hän mitä suurimman ahaa-elämyksen elokuvan päätyttyä. Kiitokset elokuvan mainiosta tunnelmasta kuuluvat puvustajille ja soundtrackin laatijoille, sillä elokuvan lavastus ja puvustus kuvaa todentuntuisesti kultaista 1950-lukua.
Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo tekevät elokuvassa elämänsä roolisuoritukset. DiCaprion esittämä päähenkilö Edward Daniels on kaikessa karuudessaan ja mystisyydessään kuitenkin sympatiaa herättävä hahmo, jonka DiCaprio on herättänyt eloon filmatisoinnin ansaitsemalla tavalla. Ruffalon roolihahmo Chuck Aulen on hieman mitään sanomaton päähenkilön rinnalla, mutta on varmaa, että yleensä komedioissa sekä romanttisissa elokuvissa esiintynyt Ruffalo on päässyt irti maineestaan komedianäyttelijänä.
Scorsese on onnistunut luomaan elokuvaan aavemaisen tunnelman erikoistehosteiden ja muiden efektien avulla, sillä jo heti elokuvan alku takaa kylmät väreet katsojan selkäpiihin alkumetreistä lopputeksteihin. Elokuva Suljettu saari on samaa tasoa muiden Scorsesen elokuvien kanssa, kuten Taksikuski ja The Departed. Suosittelen elokuvaa kaikenkarvaisille jännityksen ja trillereiden faneille. Elokuva on katsomisen arvoinen, eikä varmasti jätä trillereistä piittaamatontakaan kylmäksi.
Shutter Island official trailer 2010
Scorsese ei petä katsojaa tässäkään mestariteoksessaan, vaan elokuva pitää katsojaansa tiiviissä otteessa koko 138 minuutin ajan. Elokuvan ikäraja on Suomessa K-16, mikä on täysin kohdillaan, sillä vaikka itse elokuva ei varsinaisesti ole pelottava eikä siinä näytetä kovinkaan väkivaltaisia kohtauksia, jää juoni kuitenkin kalvamaan katsojan mieltä vielä pitkäksi ajaksi.
Elokuvan juoni on suunniteltu viimeistäkin kohtausta myöten nerokkaasti tuottamaan suurta hämmennystä katsojalleen. Juoni on monimutkainen ja hieman vaikea tulkita ainakin ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta kun katsoja viimein pääsee kiinni juoneen, kokee hän mitä suurimman ahaa-elämyksen elokuvan päätyttyä. Kiitokset elokuvan mainiosta tunnelmasta kuuluvat puvustajille ja soundtrackin laatijoille, sillä elokuvan lavastus ja puvustus kuvaa todentuntuisesti kultaista 1950-lukua.
Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo tekevät elokuvassa elämänsä roolisuoritukset. DiCaprion esittämä päähenkilö Edward Daniels on kaikessa karuudessaan ja mystisyydessään kuitenkin sympatiaa herättävä hahmo, jonka DiCaprio on herättänyt eloon filmatisoinnin ansaitsemalla tavalla. Ruffalon roolihahmo Chuck Aulen on hieman mitään sanomaton päähenkilön rinnalla, mutta on varmaa, että yleensä komedioissa sekä romanttisissa elokuvissa esiintynyt Ruffalo on päässyt irti maineestaan komedianäyttelijänä.
Scorsese on onnistunut luomaan elokuvaan aavemaisen tunnelman erikoistehosteiden ja muiden efektien avulla, sillä jo heti elokuvan alku takaa kylmät väreet katsojan selkäpiihin alkumetreistä lopputeksteihin. Elokuva Suljettu saari on samaa tasoa muiden Scorsesen elokuvien kanssa, kuten Taksikuski ja The Departed. Suosittelen elokuvaa kaikenkarvaisille jännityksen ja trillereiden faneille. Elokuva on katsomisen arvoinen, eikä varmasti jätä trillereistä piittaamatontakaan kylmäksi.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Havainnollistamisharjoitus
a) Lukiossa on mukava opiskella. Koulupäivät ovat lyhyitä ja rentoja. Tulen kouluun myöhään ja pääsen ajoissa. Tunnit ovat mielenkiintoisia. Opetus on rentoa. Koulussa on hyvä ilmapiiri. Välitunnit ovat sopivan pituisia ja tekemistä on paljon. Hyppytunnit ärsyttävät. Ruoka on pahaa. Kokonaisuudessaan kaikki on kuitenkin ihan siedettävää.
b) Lukiossa on hullunhauskaa opiskella ja koulupäivät ovat minejä ja tosi lungeja. Raahaan itseni skoleen myöhään ja lähden himaan tosi ajoissa. Tunnitkin ovat ihan kiehtovia ja tekemistä on sikapaljon, vaikka opetus on hauskanrentoa. Tykkään myös tosi paljon koulun hyvästä ilmapiiristä, joka oikein värähtelee ilmassa, vaikka ilmanpyörteistä voi myös haistaa ärtymyksen, joka hyppytunneiksi kutsutuista johtuu. Safkasta en tykkää yhtään, se on aika vängän makuista. Kaikki on silti ihan siedettävää kun ajattelee kaikkia koulumaailman koukeroita yhteensä.
b) Lukiossa on hullunhauskaa opiskella ja koulupäivät ovat minejä ja tosi lungeja. Raahaan itseni skoleen myöhään ja lähden himaan tosi ajoissa. Tunnitkin ovat ihan kiehtovia ja tekemistä on sikapaljon, vaikka opetus on hauskanrentoa. Tykkään myös tosi paljon koulun hyvästä ilmapiiristä, joka oikein värähtelee ilmassa, vaikka ilmanpyörteistä voi myös haistaa ärtymyksen, joka hyppytunneiksi kutsutuista johtuu. Safkasta en tykkää yhtään, se on aika vängän makuista. Kaikki on silti ihan siedettävää kun ajattelee kaikkia koulumaailman koukeroita yhteensä.
lauantai 4. toukokuuta 2013
4. Hyvä, paha yksinäisyys
Syrjäytyminen on alati kasvava ongelma. Osa pienistä lapsista jää jo päivähoidossa kanssakäymisen ulkopuolelle. Jotkut jäävät yksin ujouden takia, mutta useilla kyse voi olla myös psyykkisestä häiriöstä, aspergerin oireryhmästä tai autismista. Tällaisista häiriöistä kärsivät ihmiset jäävät helposti yksin vaivansa kanssa, koska luulevat, että heissä on jotain vikaa kun ihmissuhteiden ylläpitäminen ei luonnistu.
Varsinkin lapset osaavat olla todella julmia huomattuaan jonkun ryhmästä poikkeavan. He käyttävät tämän uhrin heikkouksia hyväksi ja voivat aiheuttaa jopa elinikäiset traumat, jotka vaikuttavat henkilön myöhempiinkin ihmissuhteisiin. Yksinäisyys ja sitä seuraava syrjäytyminen voivat aiheuttaa psykologisia ongelmia, vaikka niitä ei olisi ennen ollutkaan. Pahimmissa tapauksissa yksinäisyys voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsensä satuttamiseen, yleensä viiltelyyn. Yksinäiset ihmiset ajattelevat olevansa hylkiöitä ja häpeävät itseään. Mielestäni yksinäisyys voi olla joissakin tapauksissa täysin omaa syytä. Itse useasti koulua vaihtaneena tiesin, että jos en itse mene hankkimaan ystäviä ja esittäytymään muille, en tule tutustumaan kehenkään. Niinpä otin härkää rohkeasti sarvista ja lähdin juttelemaan täysin tuntemattomille. Se kannatti, sillä en ikinä jäänyt yksin. Toki ystävien hankkiminen vaatii rohkeutta. Mielestäni pieni pelko on pientä verrattuna siihen, että joutuu olemaan yksin, vailla ketään, kenelle kertoa mieltä painavia asioita tai jakaa ilonaiheita.
Yksinäisyyteen voi ja pitää puuttua. Lasten ja nuorten yksinäisyys johtuu yleensä kiusatuksi joutumisesta tai siitä että kotona menee huonosti. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka voivat kärsiä yksinäisyydestä, vaan yksinäisyys on hyvin ajankohtainen aihe myös aikuisten ja vanhusten keskuudessa. Aikuisten ja vanhusten yksinäisyys voi johtaa juurensa puolison poismenoon ja siitä johtuvaan masennukseen. Yksinäiset aikuiset turvautuvat alkoholiin ja jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle avun saavuttamattomiin. Vanhukset voivat ajatella elämänsä olevan täysin ohi eikä elämisen arvoista. Liian moni vanhus joutuu kuolemaan täysin yksin joko läheisten kuoltua tai ilman muuta sukua läsnä. Sosiaalitoimi tarjoaa yksinäisille aikuisille ja vanhuksille kattavia seurapalveluita, mutta liian usein ne jäävät käyttämättä. Tietenkään kaikki eivät pidä yksinäisyyttä ongelmana, vaan nauttivat omasta rauhasta.
Yksinäisyys voi jättää ihmiseen parantumattomat arvet. Yhteiskunnan tulisi yrittää vähentää lasten ja nuorten syrjäytymisen riskiä ja tukea aikuisia ja vanhuksia. Tietysti on täysin ymmärrettävää, että sosiaalitoimen resurssit eivät riitä kattavaan ennaltaehkäisyyn, mutta silloin koululaitos voi ojentaa auttavan kätensä ja toimia sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä kohti parempaa ja yksinäisyyttä vastustavaa yhteiskuntaa.
Varsinkin lapset osaavat olla todella julmia huomattuaan jonkun ryhmästä poikkeavan. He käyttävät tämän uhrin heikkouksia hyväksi ja voivat aiheuttaa jopa elinikäiset traumat, jotka vaikuttavat henkilön myöhempiinkin ihmissuhteisiin. Yksinäisyys ja sitä seuraava syrjäytyminen voivat aiheuttaa psykologisia ongelmia, vaikka niitä ei olisi ennen ollutkaan. Pahimmissa tapauksissa yksinäisyys voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsensä satuttamiseen, yleensä viiltelyyn. Yksinäiset ihmiset ajattelevat olevansa hylkiöitä ja häpeävät itseään. Mielestäni yksinäisyys voi olla joissakin tapauksissa täysin omaa syytä. Itse useasti koulua vaihtaneena tiesin, että jos en itse mene hankkimaan ystäviä ja esittäytymään muille, en tule tutustumaan kehenkään. Niinpä otin härkää rohkeasti sarvista ja lähdin juttelemaan täysin tuntemattomille. Se kannatti, sillä en ikinä jäänyt yksin. Toki ystävien hankkiminen vaatii rohkeutta. Mielestäni pieni pelko on pientä verrattuna siihen, että joutuu olemaan yksin, vailla ketään, kenelle kertoa mieltä painavia asioita tai jakaa ilonaiheita.
Yksinäisyyteen voi ja pitää puuttua. Lasten ja nuorten yksinäisyys johtuu yleensä kiusatuksi joutumisesta tai siitä että kotona menee huonosti. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka voivat kärsiä yksinäisyydestä, vaan yksinäisyys on hyvin ajankohtainen aihe myös aikuisten ja vanhusten keskuudessa. Aikuisten ja vanhusten yksinäisyys voi johtaa juurensa puolison poismenoon ja siitä johtuvaan masennukseen. Yksinäiset aikuiset turvautuvat alkoholiin ja jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle avun saavuttamattomiin. Vanhukset voivat ajatella elämänsä olevan täysin ohi eikä elämisen arvoista. Liian moni vanhus joutuu kuolemaan täysin yksin joko läheisten kuoltua tai ilman muuta sukua läsnä. Sosiaalitoimi tarjoaa yksinäisille aikuisille ja vanhuksille kattavia seurapalveluita, mutta liian usein ne jäävät käyttämättä. Tietenkään kaikki eivät pidä yksinäisyyttä ongelmana, vaan nauttivat omasta rauhasta.
Yksinäisyys voi jättää ihmiseen parantumattomat arvet. Yhteiskunnan tulisi yrittää vähentää lasten ja nuorten syrjäytymisen riskiä ja tukea aikuisia ja vanhuksia. Tietysti on täysin ymmärrettävää, että sosiaalitoimen resurssit eivät riitä kattavaan ennaltaehkäisyyn, mutta silloin koululaitos voi ojentaa auttavan kätensä ja toimia sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä kohti parempaa ja yksinäisyyttä vastustavaa yhteiskuntaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)